Omasta metsästä tuli tärkeä paikka

Vapaapäivinä kuopiolainen Pirjo Paldanius saattaa hypätä auton rattiin ja ajaa jollekin metsäpalstalleen. Auton perässä kulkee asuntovaunu, jonka hän parkkeeraa palstan reunaan, pukee päälleen suojavarusteet ja käynnistää raivaussahan. 

– Asuntovaunu on ollut mielettömän hyvä hankinta. Kun on päivän kuhkannut metsässä taimikonhoidossa, ei tarvitse sen jälkeen enää ajaa takaisin kotiin vaan voi jäädä siihen paikalle yöpymään. Teen usein illalla nuotiolla ruokaa ja kömmin sitten vaunuun nukkumaan, hän kertoo.

Pirjo Paldaniuksesta tuli metsänomistaja yhdeksän vuotta sitten, kun hän osti isältään metsää Lapinlahden Varpaisjärveltä. Metsät ovat siirtyneet suvussa isiltä pojille ja nyt tyttärelle 1700-luvulta lähtien. Ennen sukupolvenvaihdosta Paldanius oli jo alkanut ottaa metsäasioista selvää. 

– Opiskelin metsäalan ammattitutkinnon ja se olikin minulle oikea täräytys. Olin ollut aiemmin käsi- ja taideteollisuusalan yrittäjänä, joka laajeni myös kahvilayrittäjyydeksi. Sitten tuli uupumus ja luovuin yrityksestä. Sen jälkeen tein noin viisi vuotta päätoimisesti metsätöitä ja purin isän metsiin jääneitä hoitorästejä.

Metsässä oli helppo olla, kun sai tehdä töitä omaan tahtiin. Paldanius osti vielä isän serkulta yhden metsäpalstan ja toisen palstan Pielaveden suunnalta. Tällä hetkellä hänen omistuksessaan on noin 140 hehtaaria metsää.

– Metsänomistaminen on tuntunut alusta saakka jotenkin omalta jutulta. Olen ollut aika hämmentynytkin siitä. 

Pirjo Paldanius teki useamman vuoden päätoimisesti metsurin töitä. Omat metsät ovat Pohjois-Savossa. 
 

Osa metsästä on pysyvästi suojeltu

Ennen sukupolvenvaihdosta Paldanius tutustui tarkasti isänsä metsiin. Yhdellä retkellä hän löysi jotain odottamatonta. Liuskekivien alta kuului veden solinaa. 

– Siellä piilossa oli luonnontilainen puro, jota ei näkynyt edes kartalla. Ympärillä kasvaa paljon haapoja ja siellä on myös lehtolaikkuja. Lahopuuta on myös paljon. Tämän purometsän suojelu oli ensimmäisiä asioita, jonka tein, kun minusta tuli metsänomistaja, Paldanius kertoo.

Purometsän pysyvästä suojelusta sovittiin ELY-keskuksen kanssa ja Paldanius sai siitä METSO-ohjelman mukaisen korvauksen. Suojeltu metsä on kooltaan noin 7,5 hehtaaria. Paldaniuksen mukaan metsä ei olisi sopinut muutenkaan talouskäyttöön. Maasto on jyrkkää ja vaikeakulkuista ja lisäksi hyvin rehevää.

– Tällaisessa paikassa esimerkiksi hakkuiden tekeminen olisi ollut vaikeaa. Koska maa on rehevää, olisi siellä kasvanut paljon heinää ja vesakkoa, eli taimikonhoitotyötä ja heinäämistä olisi myös riittänyt. Suojelu oli paras ratkaisu.

Luonnon monimuotoisuuteen kannattaa sijoittaa

Paldanius arvostaa luonnon monimuotoisuutta. Hänen mukaansa siihen kannattaa investoida ihan jo sen vuoksi, että metsät pysyvät kunnossa, lajistoltaan rikkaina ja terveinä myös tuleville polville. Hiljattain hän innostui myös soiden ennallistamisesta. 

– Omilla maillani oli ojitettu Sarasuo. Otin selvää, voisiko sitä ennallistaa. Nyt sieltä on tukittu kaikki vanhat ojat ja kaivettu viiksiojat, jotka ohjaavat vettä sarkaväleihin. Nyt vesi viipyy suolla ja siellä näkee paljon erilaisia vesilintuja.

Ennallistaminen ei maksanut Paldaniukselle mitään, kun rahoittajaksi löytyi Luonnonsuojeluliiton kautta paikallinen kummiyritys, Piirla Oy. 

Tällä hetkellä Paldanius on töissä Pohjois-Savon luonnonsuojelupiirin toiminnanjohtajana. Ajatus luonnon monimuotoisuudesta ja sen arvosta on voimistunut entisestään. Metsänomistajana hän haluaa välttää isoja avohakkuita ja hoitaa metsiään luonnon kannalta kestävästi. 

– Ongelma on, että me ihmiset vaan kulutamme liikaa. Metsien kanssakin voisi miettiä, että onko tosiaan aina niin paljon sitä rahan tarvetta, että täytyy vetää hakkuut sinne ihan lakirajoille ja rannoille saakka. 

Paldanius on huomannut, että metsänhoitoon liittyy paljon piintyneitä ajatuksia. Moni metsänomistaja voi tuntea, ettei pysty itse päättämään siitä, mitä omissa metsissä tehdään. 

– Osa metsänomistajista saattaa ajatella, että metsä täytyy hakata tietyn ikäisenä tai muuten hoitaa metsäänsä huonosti. Eli ei pidetä mahdollisena esimerkiksi lykätä hakkuuta ja pidentää kiertoaikaa. 

Paldanius toivoo, että vanhat metsät suojeltaisiin ja säästettäisiin hakkuilta. Lisäksi hän toivoo, että hakkuissa jätettävät säästöpuut saataisiin merkittyä pysyvästi kartalle, jotta ne todella säästyisivät ja niistä tulisi tulevaisuudessa lahopuuta.     

Paldaniukselle oma metsä on tärkeä. Metsä antaa tuloja, siellä voi retkeillä ja nauttia luonnosta sekä kerätä keväällä kuusenkerkkiä ja villivihanneksia syötäväksi.

– Olen ylpeä metsänomistaja. Tämä on loputtoman mielenkiintoista ja koko ajan oppii uutta, hän kertoo.
 

Metsänomistajana Pirjo Paldanius haluaa huolehtia metsäluonnosta. Viime vuosina siitä on tullut entistäkin tärkeämpää.