Saitko metsää perinnöksi? – muista nämä 5 vinkkiä
Vuosittain tuhannet suomalaiset saavat metsää perintönä. Oletko yksi heistä? Aluksi täytyy selvittää perityn metsän arvo ja omistussuhteet. Kuolinpesä on usein syytä purkaa. Metsätilarakenteen asiantuntija Sanna Peltola Suomen metsäkeskuksesta antaa vinkkejä, kuinka metsää perivien kannattaa toimia.
Taimikkoa vai jotain muuta? Uuden metsänomistajan kannattaa aluksi tutustua omaan metsään.
09.01.2024
Teksti: Sanna Peltola, Kuvat: Metsäkeskus ja Johanna Kleemola
1. Perunkirjoitusta varten täytyy arvioida metsätilan arvo
Perunkirjoitus on pidettävä kolmen kuukauden sisällä omaisen kuolemasta. Perunkirjoitusta varten täytyy arvioida perittävän metsän arvo. Yleensä tämä tapahtuu niin, että metsäammattilainen tekee tila-arvion.
Perukirja toimii myös kuolinpesän perintöveroilmoituksena. Tila-arvioita tekevistä ammattilaisista eri puolilla Suomea on koottu listat Metsäkeskuksen verkkosivuille.
2. Selvennyslainhuuto antaa tietoa omistussuhteista
Perunkirjoituksen jälkeen on hyvä pohtia kuolinpesän metsäasioiden hoitoa. Kuolinpesän osakkaat voivat hakea Maanmittauslaitoksesta kiinteistölleenselvennyslainhuudon. Selvennyslainhuuto on ajantasainen ja luotettava selvitys kaikista metsäkiinteistöä omistavista kuolinpesän osakkaista. Se helpottaa oikeiden omistussuhteiden hahmottamista erityisesti tilanteissa, joissa on jo muodostunut sisäkkäisiä kuolinpesiä.
Selvennyslainhuuto korvaa perukirjan sukuselvityksineen kuolinpesän asiointitilanteissa, esimerkiksi metsäkiinteistön myyntitilanteissa. Osakkaat pääsevät myös kirjautumaan Metsäkeskuksen Metsään.fi-palveluun henkilökohtaisilla pankkitunnuksillaan, jos kuolinpesällä on selvennyslainhuuto.
Suomessa syntyy keskimäärin noin 5 000 metsää omistavaa kuolinpesää vuosittain.
3. Kuolinpesä kannattaa purkaa
Kuolinpesä kannattaa purkaa yleensä mahdollisimman pian. Pitkään kuolinpesän omistuksessa olevissa metsissä päätöksenteko saattaa usein lykkääntyä, eikä kuolinpesän osakkailla ole välttämättä yhteisiä tavoitteita metsien käytölle.
Yksi vaihtoehto on tehdä murto-osainen jako, jonka jälkeen metsän yhteisomistusta kutsutaan metsäyhtymäksi. Murto-osainen jako tehdään kuolinpesän jakosopimuksella. Tämän jälkeen osakkaat voivat tehdä yhtymäosuuksiensa määräaloista keskenään kauppoja ja tiettyjen ehtojen vallitessa lähisukulaisten väliset luovutukset ovat verovapaita. Jaossa muodostuneen yhtymän osakkaat hakevat Maanmittauslaitoksesta lainhuutoa metsän omistusosuuksilleen.
Toinen vaihtoehto on jakaa kuolinpesä, jolloin osa tai kaikki kuolinpesään kuuluva omaisuus jaetaan osakkaiden kesken. Tämän jälkeen yksi tai useampi osakas saa jaossa oman metsätilan. Metsien jakaminen yksinomistukseen useammalle kuin yhdelle edellyttää yleensä lohkomis- tai halkomistoimitusta, josta seuraa kustannuksia.
Kuolinpesä voi myös myydä metsäkiinteistöt vapailla markkinoilla, jos kuolinpesästä ei löydy halukasta jatkajaa metsänomistukselle. Kuolinpesän metsät voidaan myös liittää johonkin valmiiseen yhteismetsään, jos halutaan yhä säilyttää omistus, mutta helpottaa päätöksentekoa. Ajantasaiset tiedot maakunnittain laajenemishaluisista yhteismetsistä voit katsoa Metsäkeskuksen verkkosivuilta.
On hyvä selvittää, onko metsässä jotain metsänhoitotöitä, jotka täytyisi hoitaa mahdollisimman pian.
4. Ota selvää keskeneräisistä metsänhoitotöistä ja puukaupoista
Ota selvää, kenen kanssa edeltävä omistaja on hoitanut metsäasioita. Onko hän asioinut metsänhoitoyhdistyksen tai esimerkiksi jonkun metsäalan yrityksen ammattilaisen kanssa? Metsäammattilaiset osaavat kertoa, onko metsätilalla keskeneräisiä puukauppoja tai kiireellisiä metsänhoitotöitä tehtävänä.
Kemera-tukijärjestelmän päättyminen kannattaa myös huomioida. Jos vainajalla on keskeneräisiä kemera-töitä, niistä löytyy tieto Metsään.fi-palvelusta. Kannattaa myös selvittää, onko vainajalla ollut ympäristötukisopimusta metsän määräaikaisesta suojelusta. Keskeneräisistä metsänhoitotöistä ja tuista voi kysyä neuvoa myös Metsäkeskuksesta.
5. Tutustu metsääsi ja päätä tavoitteesi
Selvitä, millaista puustoa metsässä kasvaa ja onko siellä harvinaisia lajeja, erityisen tärkeitä elinympäristöjä tai muita luontoarvoja. Kannattaa myös ottaa selvää, kuinka metsätilalle pääsee kulkemaan ja missä ovat tilan rajat. Tietoja voi saada esimerkiksi metsäammattilaisilta, tilan metsäsuunnitelmasta tai kirjautumalla Metsäkeskuksen Metsään.fi-palveluun.
Uutena metsänomistajana kannattaa miettiä, mitä haluat metsältäsi. Haluatko saada metsästä taloudellista tuottoa? Käytätkö metsää retkeilyyn, metsästykseen, marjastukseen tai polttopuiden keruuseen? Entä onko metsässä alueita, jotka haluaisit suojella määräaikaisesti tai pysyvästi? Metsätilan voi myös myydä pois, jos se tuntuu parhaalta vaihtoehdolta.
Metsäammattilaisilta voi kysyä neuvoa vaikeissa asioissa. Tietoa metsänomistamisesta saa myös lukemalla alan kirjallisuutta ja lehtiä.
Metsäkeskus järjestää uusille metsänomistajille koulutuksia metsäasioissa. Alkuvuodesta hyviä vinkkejä voi saada osallistumalla esimerkiksi Metsään-starttipäivään ja Metsään-verokurssille. Koulutuksiin voit ilmoittautua Metsäkeskuksen koulutus- ja tapahtumakalenterin kautta.
Vinkkejä uudelle metsänomistajalle on myös Metsäkeskuksen verkkosivuilla.
Jätä kommentti
Lähetä kommenttisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät vaaditaan.
Kommentit
Jonkinverran jo kokemusta metsäasioista.Tässä oli tärkeää uuttakin asiaa.
Hyvää kertausta ja lisäksi uutta tietoa tuli.
Mikä ero on halkomisella ja lohkomisella?
Hei Ulla! Halkomisessa kiinteistö tai kiinteistöt jaetaan osakkaiden kesken heidän omistamiensa osuuksien (esimerkiksi ½ ja ½) mukaisesti. Halkomista voi hakea yksi tai useampi kiinteistön osakas, jonka omistusosuus on lainhuudatettu. Halkomisen tekemiseen ei siis tarvita kaikkien omistajien suostumusta, toisin kuin lohkomisen. Halkomistoimituksessa tilan omaisuus arvioidaan luotettavasti ja yhtenäisin periaattein, jonka pohjalta toimitusinsinööri tekee jakoehdotuksen. Lohkominen taas perustuu sopimusjakoon, jossa kaikki osakkaat ovat yhteisymmärryksessä päättäneet hakea kiinteistön jakoa ehdottamallaan tavalla.
Lohkominen liittyy usein kiinteistökauppaan, -vaihtoon, lahjaan tai perintöön. Jos kiinteistöstä hankkimaasi alueeseen (määräalaan) on myönnetty lainhuuto, lohkominen käynnistyy automaattisesti. Lisätietoja halkomisesta ja lohkomisesta löytyy Maanmittauslaitoksen verkkosivustolta.
Miten tässä vastauksessanne edellä kysyjälle ("Ulla") pesänjakoon liittyen - kahdella tavalla vastsuksenne on ikäänkuin päinvastainen - kuin mitä voimme lukea MML.n sivuston tekstistä samoissa!
Kysymys on lokomisesta yksittäiselle perijälle ja halkominen - useampaan tilaan jaettuna esim.!?
>>>
Ymmärränkö oikein, samassa asiassa eri toimijoilla kaksi erilaista "asiantuntijan" ohjetta eli toimintatapaa?!
"https://www.maanmittauslaitos.fi/kiinteistot/hae-maanmittaustoimitusta/jakaminen _# Tässä linkissä on mielestäni hyvää tietoa esim. kysymyksessä perinnön maaomaisuuden - A) halkominen esim. useaan lohkoon l. määräalaan.
/
B) Sekä lohkominen vaikka vain yhdelle osakkaalle, muun perikunnan jatkaessa omassa perikunnan muodossaan.
Molemmat jakotoimet suorittaa MML.n toimitsija (mm-insinööri).
Maksut määräytyy alueen mitattavan määräalasta hehtaareittain.
Mutta myös niin että esim. halkominen useaan osaan on kalliimpaa kuin jonkun yksittäisen määräalan lohkominen." - todetaan._ ...
Hei,
Voiko kysyjä täsmentää mitä tarkoittaa ristiriidalla ohjeistuksessa? Maanmittauslaitoksen ohjeiden mukaan toimitaan aina.