Rauduskoivusta syntyy perinteinen saunavihta

Koivunoksat taipuvat näppärästi vihdanteon mestarin, ikaalislaisen Pentti Hakalan käsissä. Hakala kertoo tehneensä elämänsä aikana tuhansia vihtoja. Taidon hän oppi aikanaan vaimonsa isältä. 

- Sanoin kerran apelle, että nyt mennään metsään tekemään vihtoja, etkä päästä minua pois ennen kuin osaan. Muutaman tunnin me siellä olimme ennen, kun hän kelpuutti tekeleeni, Hakala muistelee.

Hakala valitsee saunavihdan tarpeiksi nuorten rauduskoivujen alaoksia. Vihdan keskelle voi lisäksi laittaa tuoksua antamaan pari hieskoivun oksaa tai esimerkiksi yhden suopursun tai mustaherukan oksan. Rauduskoivuja kasvaa kuivilla kankailla ja esimerkiksi hiekkamonttujen reunoilla. 

Hakala muistuttaa, että vihtatarpeiden kerääminen ei ole jokamiehenoikeus, vaan koivunoksat tulee taittaa omilta mailta tai pyytää keräämiseen maanomistajan lupa. 

- Jos vihtaa ei pääse heti samana iltana käyttämään, voi sen laittaa kylmään veteen maljakkoon tai vesiastiaan odottamaan saunomista, kuten kukkapuskan. Siinä se säilyy hyvänä ainakin seuraavaan päivään. 

​​​​​​Itse tehty vihta on erinomainen kesätuliainen esimerkiksi saunomisesta pitävälle ystävälle. 

Koivuntuoksua löylyihin

Hakala muistuttaa, että vihdanteossa, kuten myöskään saunomisessa ei pidä hätäillä. Oksat vihtaan kannattaa valita huolella ja vihta malttaa viimeistellä, jotta se kestäisi useammankin löylyttelyn ja tuntuisi käteen miellyttävältä.

Saunavihdan voi myös säilöä pakastamalla esimerkiksi joulusaunaan. Hakala kertoo, että talvivihtoja kannattaa tehdä vasta sitten, kun koivunlehdet ovat täydessä mitassa. Vanhan kansanperinteen mukaan säilöttävät talvivihdat kannattaa tehdä silloin, kun almanakassa ”mustasta kuusta”, eli uudesta kuusta on kulunut viikko. Hakalan mukaan tänä vuonna sopivia päiviä talvivihtojen tekoon ovat esimerkiksi 16. ja 17. heinäkuuta.

- Talvivihta pyöritetään mahdollisimman tiukaksi kääröksi tuorekelmuun ja laitetaan pakastimeen. Vihdan lehdet eivät saisi yhtään liikkua pakastimessa, eli kelmuun käärityn vihdan voi varmuuden vuoksi laittaa vielä esimerkiksi pahvilaatikkoon.

Pakastimesta otettu vihta valmistellaan löylyihin laskemalla se kylmään veteen. Vihtaa pyöritellään vedessä hitaasti 10-15 minuuttia, jonka jälkeen sen voi ottaa käyttöön.

- Jos ei tykkää ropsutella ihoa vihdalla, niin nuorista hieskoivuista voi kerätä lehtiä esimerkiksi harsopussiin, laittaa lehdet sitten saunassa löylyvesiastiaan ja lisätä lämmintä vettä päälle. Silläkin tavalla saa saunaan hienon tuoksun, Hakala vinkkaa.

Vasta vai vihta? 

Pentti Hakalan ansioluettelo vihdanteossa ja saunomiskulttuurin edistämisessä on vaikuttava. Hän on voittanut vihdanteon Suomen mestaruuden ja maailmanmestaruuden. Lisäksi hän on saunonut yli viidessäsadassa savusaunassa ja kiertänyt lukuisissa tapahtumissa kertomassa vihdanteosta ja saunomisesta. Ikaalisissa hän on yksi paikallisen saunaseuran Löylynlyöjien perustajajäsenistä. 

- Saunominen on hyvin suomalainen nautinto. Haluaisin, että mahdollisimman moni sen löytäisi ja oppisi siitä nauttimaan. Toivon, että nuoretkin oppisivat tekemään ja käyttämään vihtaa, hän sanoo.

Entä ikuisuuskysymys, vasta vai vihta? Hakala yllättää kertomalla, että hän ei tee vastoja ollenkaan, vaan pelkästään vihtoja. Mestari täsmentää, että vasta ja vihta ovat tekotavaltaan ja ominaisuuksiltaan erilaiset, eli pelkästään idän ja lännen murre-erosta ei ole kysymys. 

Vihta on noin 50-55 senttimetrin mittainen ja vasta noin 75 senttimetrin mittainen. Vihta ladotaan hieman litteäksi, viuhkamaiseen muotoon, kun vasta taas on muodoltaan pyöreä.

- Vihta sidotaan sidontavarvulla kahdesta kohtaa. Vastaan tehdään oksasta rinkula, joka työnnetään lehväksien juureen, kun on sopiva nippu oksia kädessä, Hakala kertoo. 

Näin teet perinteisen saunavihdan:

1. Saunavihtaan tarvitaan noin 30-40 rauduskoivun oksaa ja lisäksi yksi noin metrin mittainen koivunvesa sidontavarvuksi. Ensin tehdään vihdan sidontavarpu. Raaputa sidontavarvun kuorta puukolla molemmin puolin. 

2. Ala sen jälkeen kiertää sidontavarpua niin, että koivunvesan tyvipää on toisen jalan alla. Kierre saa olla tiukka. Kuori kiertämisen jälkeen sidontavarpu kokonaan ja teroita sen tyvipää puukolla. 

​​​​​​3. Seuraavaksi asetellaan koivunoksia vihdaksi. On tärkeää, että lehtien karheampi alapinta jää vihtaan päällepäin. Silloin lehdet eivät tartu vihtoessa ihoon kiinni. Kädensijan kohdalta otetaan ylimääräiset lehdet ja oksa pois samalla, kun oksia ladotaan vihtaan. Vihtaan asetellaan ensin puolet koivunoksista ja sitten käännetään vihta ja asetellaan loput oksat. Oksien olisi hyvä olla tasamittaisia, eikä vihtaan saa jäädä pitkiä piiskaavia latvuksia. 

​​​​​​​4. Kun vihta on sopivankokoinen, alkaa sen sidonta. Ota sidontavarpu ja pujota se kädensijan läpi läheltä vihdan lehtiosaa. Sidontavarvun latvusta saa jäädä näkyviin noin 15-20 senttimetriä ja se taitetaan oman käden alle oksien suuntaisesti. Vielä ennen sitomista kannattaa kiertää lisää varpua. 

​​​​​​​5. Kiepauta sidontavarpu kaksi kertaa vihdan kädensijan ympäri, Pujota varpu sen jälkeen kierteiden alta ja kiristä tiukasti solmuun. Ensimmäinen sidos on valmis.

​​​​​​​6. Lisää jälleen sidontavarpuun kierteitä ja pujota se uudelleen vihdan kädensijan läpi noin 10 senttimetriä ensimmäisen sidoksen alapuolelta. Pyöräytä jälleen sidontavarpu kädensijan ympäri, pujota kierteen alta ja vedä tiukasti solmuun. 

​​​​​​​7. Tasaa oksien päät puukolla. Varo tässä kohtaa, että sidontavarvun pää ei katkea.   

​​​​​​​8. Lisää kierrettä sidontavarvun päähän. Pujota varvun teroitettu pää sidoksen alle oksien sekaan, niin että muodostuu ripustuslenkki. Kiepauta lenkki kahdeksikon muotoon. 

​​​​​​​9. Raaputa puukolla vielä kädensijasta pois karkeat kohdat, jotta vihta tuntuu mukavalta kädessä saunoessa.